Kävin eilen katsomassa siis otsikon mukaisen leffan. En ollut lukenut yhtäkään kritiikkiä tai arvostelua leffasta ja ainoa kommentti minkä olin saanut leffan jo katsoneelta kaverilta oli "ihan hyvä".
EI. Niin paljon enemmän kuin "ihan hyvä". Paljon enemmän. Siis siinä elokuvassa oli KAIKKEA. Rehellisesti kaikkea. Oon niin tottunut ja kyllästynyt näihin perus jenkki-ihmissuhdedraamakomedioihin. Tämä ei ollut se perinteinen "tyttö ja poika rakastuvat->vastoinkäymisiä ja väärinkäsityksiä->Happy end", vaan oikeasti herkkä ja koskettava, mutta samalla humoristinen, niin että vuorotellen oli itku lähellä ja vuorotellen nauroin vedet silmissä.
Ja näyttelijät, ah.. Ei mitään tämän hetken kuumimpia eturivin tähtiä, vaan ihanan neutraaleja ja luonnollisen kauniita ihmisiä, ja mikä siinä on parasta: ei missään vaiheessa ala alitajunnassaan sekottaa senhetkistä roolisuoritusta kyseisen näyttelijän menneisiin rooleihin.
Kuvanlaatu. Ei sitä edes yleensä tajua miten paljon kuvanlaatu vaikuttaa leffaelämykseen. Mutta ah, kuva ihanan vanhahtava, ei mikään nykyajan LCD-teräväpiirto-blaablaa. Näyttelijöiden tyyli, ah. Ihanan kuuskytlukua, Summerin mekot, hiustyyli, u-uu, me want.
Tää oli näitä elokuvia joita ei voi olla ajattelematta vielä viikko katsomisenkin jälkeen. Se vei mukanaan. Se kosketti. Suosittelen ihan jokaista käymään katsomassa. Ja jos ei joku tästä pidä, niin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa jättää mielipiteitä, ajatuksia, ideoita, ehdotuksia, kritiikkiä ymsyms :)