torstai 26. marraskuuta 2009

KVK

Kaksi Viikkoa Korkkareilla

Voitin yhden pahimmista itsetuntokynnyksistäni hiljattain. Ja se on pituus. Olen 167cm pitkä. Se ei varmaankaan tunnu kovin pitkältä kaikista, useat sanovatkin, että haluaisivat olla juuri tämän pituisia, että en ole liian lyhyt enkä liian pitkä.

Harmi vain, että oon melkein koko elämäni hengannut porukoissa, joissa kaikki kaverit on keskimäärin <160cm, ja se on ehkä aina saanut mut tuntemaan itseni tositosi pitkäksi. Tällä mä en tarkoita sitä, että on jotain pahaa jos on pitkä, päinvastoin, mä en tiedä mitään niin upean näköistä kun todella pitkä nainen, jolla on jalassaan todella korkeat korkkarit, ja joka kantaa itseään ja olemustaan ja on ylpeä siitä. Wau.
Eli näihin naisiin nähden mä olen ihan pätkä, mutta sitten kun laitan vaikka vaan parinkin sentin korkkarit jalkaan, tunnen itteni norsuksi puujaloilla. Se ei johdu siitä, etten osaisi kävellä korkkareilla. Tietenkin kengistä riippuen, mutta kävely kyllä sujuu.

Mutta nyt mä voitin pituuskammoni ja olen aivan tyytyväinen pituuteeni. Ja sen takia seuraa tää kaksi viikkoa korkkareilla, eli haluun totutella niihin ja oppia kävelemään vielä paremmin ja luontevammin, ja olla samanlainen kun ne pitkät, kauniit naiset hurjan korkeilla koroilla. Lisäksi, koska parin viikon päästä alkaa wanhojentanssitreenit, ihan senkin takia täytyy totutella korkoihin, koska miten sujuu kunnollinen tanssiminen, jos ei edes kävely tunnu luontevalta ja omalta?

KVK alkoi lauantaina, eli nyt on jo vuorossa päivä 6, joten aika myöhässä tämä postaus, mutta koska nyt tykkään pulustella tekemisiäni ja eritoten syyttää muita kaikenlasista asioista, vetoan isiini, joka alkoi asennella toista konetta varten jotain uutta nettisysteemiä, jonka seurauksena tämä netti kaatui ja lopputuloksena kumpikaan netti ei toiminut. Jättebra.
Kuitenkin, tähän mennessä on kävely mennyt aika hyvin ja alkaa tuntua jo semi luontevaltakin, vaikka sellainen olo on, että parin päivän sisällä viimeistään päkiät sanoo itsensä irti. Sitä odotellessa.

Päivänä nro1 löysin kuitenkin jotain, mitä olin etsinyt jo pitkään. Niin kauan himoinnut ja etsinyt. Mutta en ollut löytänyt. Tämä jotain olisi...
-Mustaa...
-Nahkaista...
-37...
-5cm...
-Alle 50€...

Ja sitten kävelin UFF:iin


-Mustaa
-Nahkaista
-37
-7.5cm
-17€ !!!!!!!!!!!!!

Ei voi ihmiselle, joka ei ikinäikinäikinä löydä UFF:ista MITÄÄN käydä NÄIN hyvä tuuri ! Ah, tämä on rakkautta, ja näitä beibejä lähden ulkoiluttamaan lauantaina<3

Pituuskriisinsä voittanut onnellinen Ane kuittaa uudet pikkuiset sylissään <3

1 kommentti:

  1. No kiitos nyt vaan, etköhän sä opi niitä säätöjä siihen kameraa :> tekemällä oppii,niinhän sanotaan vai mitä ? :D

    VastaaPoista

Saa jättää mielipiteitä, ajatuksia, ideoita, ehdotuksia, kritiikkiä ymsyms :)